Viiden kuukauden kuluttua siitä kun mä olin kertonu mutsille tilastani, mä makasin sohvalla. Mä tunsin jonkin märän valuvan pitkin persettäni. Sitten mä tunsin pohjatonta kipua. Mä kiljaisin koko keuhkojen voimalla ja ajattelin, että ei ne vielä voi syntyä. Ne, kyllä. Mä odotin kaksosia, enkä halunnu tietää niiden sukupuolta.

.

Mä kiljuin. Äiti ryntäs mun kylppäriin, johon mä olin sännännyt. Se kauhistui ja kysyi: "Nytkö?" Mä nyökkäsin sille ja se juoksi puhelimeen. Se soitti mulle ambulanssin. Mä taivuin kaksin kerroin ja voihkin. Mä meinasin kuolla siihen kohtaan. En kuitenkaan kuollu, vaan olin hiukan kuin transsissa. Näin ambulanssimiehien saapuvan ja nostavan mut paareille. Sitten ne kantoi mut alakertaan ja sieltä ambulanssiin.

2 viikon kuluttua

Mä pääsin kotiin viikon muksujen syntymän jälkeen kotiin. Ne on poikia. Jouduttiin tekemään niille hätäkaste, ja ensimmäiset poikien nimet jotka mä muistin, oli Tim ja Tom. Niistä sitten tuli Tim ja Tom. Muksut jäi vielä sairaalaan, keskoskaappeihin. Ne syntyi liian aikaisin, je ne oli aivan älyttömän pieniä. En tajunnut että joku voi olla niin pieni. Joka tapauksessa kun pääsin kotiin, mä sanoin mutsille et käy sairaalas hoitaas mukusja, tää tyttö häipyy nyt. Mä lähdinkin, kauniille lomailusaarelle meidän lähistölle. Siellä oli meidän sukulinna, johon mä sitten suuntasin.

Mä saavuin perille aamulla aikaisin ja mun jalat oli jumissa kun olin istunu jotain 12 tuntii. Mä huokaisin ja katsoin eteeni levittyvää isoa rakennusta.

 

Meidän sukulinna. Tai ei sitä varmaa voi linnaks sanoo, mut ku en nyt keksi sille parempaakaa nimee.Siel oli sähköt, vesijohdot ja läåmmintä vettä. Mä suuntasin talon isoimpaan makkariin. Siellä oli sänky, jossa ei ollu yhtään hiirenpapanaa. Jes. Tääl kävi ympäri vuoden siivooja, vbaikkei tääl ollu kukaan asunukkaa kaheksaan vuoteen. ei sen jälkeen ku mun isoäitini kuoli.

Ryntäsin heti tajapihalle, jossa levittyi kaunis, vaaleehiekkainen ranta. Mä tein niitä juttuja, mitä olin tehny ihan muksuna. Tein hiekkalinnoi vesirajaan, ja katselin kun ne valui alas.

Ku mulle tuli liian kuuma, mä vaihdoin simmarit päälle ja hyppäsin vetee. Se oli ihan kylmää, mut sitten sukelsin ja ah, kun tuntui jo lämpimältä.  Menin saunaan lämiitelemään. Siellä mulle tuli mieleen Michael. Miten mä sitä kaipasinkaan. Olin kertonu sille raskaudesta, ja se oli valahtanu kalpeeks. Sitten se oli menny omaan huoneeseensa, enkä ollu kuullu siitä mitään sen jälkeen. Mä kaipasin sitä niin paljo.

Mä asetuin makaamaa aurinkoo. Se oli ihanaa. Mä mietin Michaelia lisää. Miten paljon mä sitä rakastinkaan. Mä kaipasin sitä ihan sikana. Se ei ollu tullu kouluu sen jälkee ku mä olin kertonu sille. Siinä maatessani mä ajattelin että mulla oli ollu sama hiustyyli aika kauan. Mä päätin lähtee paikalliselle kampaajalle leikkauttamaan hiukset. Siinä vaiheessa kun mä istuin kampaajantuolis, mulle välähti mieleen yks ajatus. Miks pelkästään leikata? Miksei saman tien väriä? Mä valitsin ihanan punasen sävyn ja pyysin sitä kapaajaheppua värjääämään. Niin se teki.

Mä kävin illalla ostamassa matkamuistoja muksuille. Ne vois laittaa sinne niitten huoneeseen. Mä ostin pienen palmun ja pienen aarrearkun. Ne oli niin yltiösöpöjä, et oli pakko ottaa ne.

Mä ostin saman tien uudet vaatteet. Ne oli niin ihanat, etten mä pystyny vastustaa kiusausta. Sitä paitsi oli luvattu kylmempää, joten pitkät hihat ja lahkeet oli ihan hyvä hankinta.

Kun mä olin pihassa, tien viereen ilmestyi kuin tyhjästä nainen, jolla oli kauniit vaaleat hiukset ja valkoinen puku. Mä katsoin sitä ja lähin kävelee varovasti lähemmäks. Mä kysyin siltä et kuka se oli. Nainen hymyili ja vastasi: "Ei sillä ole väliä, riittää että tiedät kuka itse olet".

Mä astahdin lähemmäks ja kysyin, että oliko sillä jotai asiaa. Se sano:

"Kyllä minulla on, Virginia. Sinun lapsesi tullaan ottamaan sinulta pois. He kuolevat ja päätyvät taivasten valtakuntaan."

"Ei helv... Mitä sä puhut?"

"Juuri niin tulee käymään, Virginia. Sinun lapsesi otetaan sinulta pois."

"Ei! Ette te voi ottaa mun lapsia pois multa!"

"Kyllä minä voin. Olen saanut Jumalalta käskyn tuoda heidät pois täältä Maan päältä. Pois tästä pahasta paikasta, jossa he kasvaisivat vääriksi, pahoiksi ihmisiksi."

Mä rupesin nyyhkyttämään. Mä olin pitäny lapsiani vasta kaks viikkoo, ja ne otettiin multa pois. Mä en pystyny ajattelemaan siinä vaiheessa selkeästi. Mä vaa huusin sille, ettei kukaa voi olla nii julma.

"Elämä on täynnä julmuutta. Muista se, Virginia. Ja muista että hyvillä teoilla voit saada lapsesi takaisin."

Mä vaivuin maaha itkemää. Mä katsoin sitä ku se katos ja huusin: "PAINU HELVETTIIN!"