Tä on mun huone. Hiukan ankee ehkä, mut siihen tulee iha pian korjaus. Mä sisustan tätä mutsin kaa, jos sillä on aikaa. Se on joku paikallislehden päätoimittaja, ja paiskii töitä aamusta iltaan. Mun onneks se menee jo kuudeks töihin, joten se ei ehdi vahtiin et mä meen kouluu. Ei sillä, että mä nyt kamalasti lintsaisin, mut joskus tulee vaa sellanen fiilis, ettei mitenkään jaksais vääntäytyy koulul. Meil on siel kamalii opettajii, ainoo ees vähä siedettävä on meidän musiikin opettaja. Et silleen. Mä en oo koskaan perjantaisin enkä tiistaisin pois koulusta, koska sillon meil on musiikkii.

Mä punastelen aina ku juttelen Michaelin kaa. Mut lopulta mä rohkaisin mieleni ja menin juttelee sen kaa.  Mä kysyin silt et onks sil nälkä ja haluisko se jotain syötävää.

"En mä taida", se sano ja vilkas mun mutsiin.

"Ja miks et?" mä kysyin ja tunsin punan kohoavan poskilleni. Miks mä käyttäydyn aina kun mäntti sen seurassa?

"En mä nyt ehi, mun pitää mennä himaa tekee läksyi" se sano. Paskat, mä raivosin mielessäni. Miten mä saatoin olla niin idiootti? Se on lukion toisel, et ehkäpä sil on läksyi. Ihme et se ehtii notkuu ees kerran viikos meillä, se tulee aina sillo kun mun mutsi ja sen faija pitää säännöllistä "tapaamisiltaa" eli sekstaa hellalla tai jotai muuta yhtä ällöö. Muuten, mitä vittuu mutsi tekee tääl? Sen pitäs olla töissä! Ku mä menin tenttaamaan siltä, se vaan naurahti jotain vapaapäivästä. Sitte se meni yläkertaa omaa huoneeseensa ja kahinasta päätellen se rupes sovittamaan kuteita. Treffit tänään illalla, veikkasin. En kuitenkaa menny kyselemää enempää.

Mä pyysin Sunnyy jäämää meille yöks. Se ilman muuta suostuki, vaik oli keskiviikko ja sen kuuluis olla himas tekees läksyi. Me maattii vähä aikaa takapihalla bikineissä, mut sitte me noustii ylös, puettiin päälle ja mentii tekemää ruokaa. Sitte kun oltiin saatu meidän ateria päätökseen, me mentii ulos juoruilemaan. Sunny kertoi mulle, mite se oli yhten aamun bongannu Michaelin pelkis boxereis keittiöst, mikä oli erittäin harvinainen tilanne, koska ylensä Michael on koulullaan jo seitsemältä. Mut kuitenki, se oli vaikuttanu ihan oudolt, ja Sunny oli menny kysyy et mikä sil oli. Se vaan tuijotti Sunnyy ku haamua. Sit ku Sunny läpsäs sitä poskelle ja sano haloo, ni se tajus et sen systeri on siinä sen nenän alla ja yrittää puhua sen kanssa. Sit se vastas vaa vältellen et ei mitää, mul on kaikki iha okei. Sunny ei tyytyny tietenkään siihe, mun oma pieni utelias horo,  ja sit Michael vannotti Sunnyy ettei se puhuis kellekkää tai naurais. Ku Sunny oli luvannu käsi sydämellä, ettei naura tai kerro kellekää, Michael sano sille et se pitää enemmän ku kaverina yhest Sunnyn parhaast kaverist. Sit Sunny sano et Donnaks se on, ja Michael punastui ja mumisi jotain myöntävää.

 Ku Sunny oli saanu juttunsa loppuu, mä katoin sitä järkyttyneenä. Siis sen isoveli, Michael, lukion tokal luokal oleva håttispoika. Se on kiinnostunu musta? Ei voi olla. Ei todellakaan.

"Ootkä sä ihan varma?" mä kysyin ja katsoin sitä tarkkaan. Mä olen ollu sen besta jo päälle 13 vuotta, joten mä tunnistan sen ilmeet. Nyt mä näin puhtaan totuuden.

"Ihan varma! Jos se ei mulle valehdellu, mitä se tuskin teki, ni se on luvena suhun."

"voi luoja" mä kuiskasin ja hymyilin hiljaa.

"Mitä sä nyt?" Sunny kysy multa. Sen silmät oli ihan sirrillään. Siitä näki, että se epäili jotain. "Onko sillä jotain väliä?" se kysy.

"Ei mit-" mä sanoin kunnes se keskeytti mut.

"Ai et sul on romanttisii fillingsei sitä kohtaa vai?" se kysyi.

"No..." mä kumarruin lähemmäks sitä ja kuiskasin sen korvaan: "Joo."

Sunny oli hetken hiljaa sitten se rupes hihittämään. Mä aloin pikkuhiljaa ärsyyntyä. Mä kysyin, et mitä se nauroi.

"No hei mieti... Sä ja se. Se esittelis sut joillekki kavereillee sillee 'tä on mun tyttökaveri'. Hei mieti!" Mä mietin sitä. Sitten muakin rupes naurattamaan. Lopulta me molemmat maattiin maassa ja ulvottiin ihan täysillä.

Löpulta mä nousin ylös ja sanoin sille et kai se ymmärtää mua ku mä haluisin olla jonkun aikaa yksin. Se sano et kyl kuka tahansa haluis tommosen yhtäkkisen paljastuksen jälkee olla yksin.

"Okei, moikka, horoseni. Nähää huomen koulus" se sanoi ja lähti kävelemään. Ennen kun se oli päässy naapurin pihalle, se käänty vilkuttaa ja huusi: "Älä anna sen sekottaa päätäs yhtään enempää kun sun pääs on jo sekasin!"

Heti ku Sunny oli hävinny kulman taa mä juoksin sisään ja tartuin puhelimeen. Siinä vaiheessa mä rupesin miettimään että olenko mä ihan mäntti. Mitä jos Michael oli vaan valehdellu sille? Mut sitten mä rohkasin mieleni. Ei se mua tapa, mä meen vast ens vuonna samaan kouluun ku se. Et mitä välii.

 Mä näppäilin numeron, johon mä olin soittanut tuhansia kertoja aikasemmin ja painoin vihreetä luuria. Tuuttas kaks kertaa. Mä aloin tuntea itseni tyhmäks ja olin jo sulkemas puhelinta ku Michael vastas.

"Moi, Donna täs. Kuule, mulla on tääl yks ongelma, haluisitko auttaa mua selvittää sen?"

"Mikä ongelma?" No se ongelma, et mä oon ihan rakastunu suhun! mä huusin mielessäni. Mut oikeest mä  vastasin sille: "No, yks matematiikan lasku vaan." Michael aikoo opiskelemaan matematiikkaa tääl olevaan yliopistoo. Se on matemaattinen ihme. Sen takia ei ollukkaan ihme, että se suostui tulemaan heti kun se sais läksyt tehtyy. Siihen vois mennä pari tuntii.

 Sitten mä katsahdin eteisessä olevaan peiliin. Ihan kamala. En mä tälläsena pikkutyttönä voi sille esiintyy enää ku mä oon ottanu ensmäisen askeleen. Mä kaivoin väriainetuubin, jonka mä olin ostanu vapuks, esiin ja tutkin sitä. Just sopiva aika, tunnissa oikea väri. Menin huoneeseeni ja suojasin sohvan muovilla. Sit mä vaihdoin vaatteet mutsin vanhaa yöpaitaa ja vedin tuubin sisällön hiuksiin. Mul olis värjäämisen jälkee aikaa viel tunti valmistautuu Suuree Kohtaamisee. Nyt mua rupes pelottamaa. Entä jos se oli sittenki valehdellu Sunnylle?