Mä olen Virginia Donna Smith. Älä ikinä, ikinä kutsu mua Virginiaks, koska silloin mä en vastaa seurauksista. Mun (nyt jo kuollut) mummi oli ainoa joka kutsui mua Virginiaksi sen jälkeen kun mä olin täyttänyt 11 ja tajunnut, mistä on tullut nimi Virginia. Mä asun Visteria Streetillä pienessä kaupungissa jossain jumalan selän tuolla puolen. Mä vihaan tätä paikkaa, ja heti, kun mä täytän kaheksantoista, mä häivyn täältä. Nyt mä olen 15.

  Mä olen ihan kohtalaisen hyvä tytär. En dokaa, polta, kätyä huumeita enkä sekstaa bileissä. Mut joskus mä otan pahasti yhteen mutsin kanssa, milloin kouluasioista, milloin mistä tahansa muusta. En mä jaksa ruveta luetteleen.

Tässä on mun mutsi Janine, ja sen miesystävä, mun bestiksen faija, David. Mun Bestan äiti on kuollut, ja mutsi ja faija eros sillon ku mä olin noin neljä. Kymmenen vuoden kuluttua mun parentsien erosta jossain koulun vanhempainillas mutsi ja David löysi toisensa.

Tä on mun besta, Sunny Fields, jonka mä olen tuntenut niin kauan ku muistan. Se rakastaa pinkkiä ja sillä on aina pinkkiä vaatteissaan. Sen kaa mä oon kokeillu kaikkee mahdollista: kun meitä haukuttii neljännellä lesboiks, me kokeiltii miltä tuntuu suudella tyttöä. Tai miten nopeasti sen broidin Michael saa juoksemaan jos sen huoneeseen heittää mehiläispesän (aika nopeasti, mut me kyl juostiin vielä kovempaa kun ne mehiläiset tajus että me syötiin makeeta purkkaa). Ihan kaiken mä olen kokenut sen kanssa.

Ja täs on Sunnyn håttisbroidi Michael, se, jonka huoneesee me heitettii mehiläispesä. Mä oon ollu koko ikäni siihen lätkässä, ja se on ihana!