Sopivan huono päivä tänään, kaikki menee päin persettä, nyt on hyvä aika kirjoittaa uusi osa Donnan elämään ja siihen, miten se muuttui totaallisesti.

Niin muuten, kiitos sinä ihana ihminen joka kävit kehumassa kolmososassa tätä tarinaa, olen tällä hetkellä aivan depiksessä ja tuo toi valonsäteen pimeyteen.

Me nukuttin Michaelin kaa nätisti käsi kädessä koko yö. Sitte aamul ku kello oli 3 yli 7, mä kuulin askelii portaist. Voi luoja, mutsi, mä parahdin äänee ja ravistelin Michaelii hereille. Se heräski melkee heti ja katto mua unisena ja koitti taas ruveta suutelee mua. Mä sanoin yhden ainoan sanan: mutsi, ja se oli ylhäällä ja sillä oli alusvaateet päällä ennen ku mä ehdin sanoo mitää.

 

Mä kuiskasin sille:

"No ni, mutsi on tulos. Mee partsil tost ovest ja siel on talon vieres tikkaat ni mee niitä pitki alas ja lähe himaa." Se keräs vaatteensa lattialt ja just ku mutsin pää ilmesty esiin, se paino oven kii perässään ja mä kuulin miten se laskeutu tikkait pitki maahan. Mä henkäsin kiitoksen maalarille joka oli käyny edellisen päivän maalaamas meidän yläkerran ulkopuolelt. Sit mä asetuin makaa peiton päälle sängylle. Mutsi tuliki sisälle ja kyseli et miksen mä oo viel ylhääl ja mä sanoin et mä oon kipee. Se vaa kohautti olkapäitää jä häipy.

2 viikon kuluttua

Mutsi pölähti sen huoneesee aamul kun kello oli jotain vähä pääl kaheksan ja mä olin tääl potemas maha- ja pääkipujani..

"Mutta Donna, miksei sinulla ole vaatteita päälläsi? Bussi tulee tunnin kuluttua, ja sinä vaan makoilet täällä!" mutsi sano. Mä rupesin pitelee päätäni.

"Mutsi, mä en mee tänää kouluu ku mul on iha kamala päänsärky. Mä otin jo buranaaki, mut ei auta yhtää!"  mä sanoin. Mulla oli ihan oikeestikki pää kipee mut en ollu ottanu buranaa enkä mitää. Mut still, valkonen valhe. Ei kai kovin paha.

"Selvä. Minä lähden nyt töihin ja soita jos tulee jokin hätä. Kai sinä nyt täällä pärjäät ilman minua. Soita Davidille jos tulee ongelmia ja et saa minua kiinni." Se tuli ja pussas mua otsalle. Sitte se sano että moikka kulta, ja lähti. Mä jäin odottaa et se pääsi ulos ja käynnisti autost moottorin. Sit ku se oli häipyny, mä menin mutsin kylppärii ja kurkkasin sisään. Vessanpytyn päällä oli raskaustesti. Mä nappasin sen kainalooni ja otin buranapakkauksen jä lähin keittiöön. Siel mä kaadoin mehuu purkista lasiin ja vetäsin pillerin. Ensin mä ihmettelin, et mikä mut sai ottaa sen testin mukaa, koska mutsi kuitenki sais mut kiinni ja alkais pitää äiti-tytär-puheita siitä, miten pitäis aina käyttää kortsuu. Mut sit mä tajusin: me ei oltu käytettyy minkäänlaist ehkäsyy. Voi vittu.

Mä puin bikinit päälle ja lähin pihalle. Asetuin makaamaa riippukeinuu ja mietin. Entä jos mä oisin raskaana? Jättäiskö Michael mut? Sitten mä rupesin miettiin et eihän me mitään ees oltu yhes. Voi vittu. Musta ehkä tulee yksinhuoltajaäiti. Vittu.

Mua rupes oksettamaa. Mä juoksin sisään ja suoraan vessanpöntön luo. Sitten mä näinki koko mahtavan aamiaiseni valuvan vessanpönttöön. Vittu. Joko se johtuu siit, että mä oon kipee, tai siit, et mä otin buranaa tyhjään vatsaan. Tai sitten siit, et mä oon raskaana. Mä en halunnu ees ajatella vaihtoehtoja.

 

Myöhemmin päiväl mä soitin mutsille ja kysyin et mitä mun pitäis tehä. Mä olin oksennellu koko ajan, vaikken ollukkaa syöny muuta ku yhen banaanin ja muutaman hedelmäkarkin, jotka mä kaivoin laatikostani. Se sano et mee nukkumaa, se helpottaa. Mä meninki. Mut sitä ennen mä tein raskaustestin. Kaksi viivaa. Voi luoja. Mä olen raskaana. Mä soitin mutsille ja sanoin et sen pitäis tulla kotiin ja vähän äkkii, koska mulla oli tosi tärkeetä asiaa. Se sano että se tulee n. tunnin kuluttuu, koska sil oli joku tärkee palaveri kesken. Mä käperryin peiton alle ja sivelin mahaani. Voi luoja, muutaman kuukauden pääst se olis jo iso.

******************************************************************************

Mutsi tulikin kotii ja mä kuulin sen aukasevan oven. Se tuli suoraa mun huoneesee.

"Mitä asiaa sinulla oli, Donna?" se kysy ja katto mua huolestuneena. Mä purskahdin itkuu. Se otti mut syliinsä niinku sillon ku mä olin kaheksan. Enkä mä yhtään vastustellu. Sit mä kerroin sen.